sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Sähkötekniikka ei mene perille yläkoulussa?

Edellisessä bloggauksessa ruodin virhettä peruskoulun sähkötekniikan oppimateriaalissa. Sähkötekniikan peruskäsitteet ovat vaikeita, ja jos ammattilaisille sattuu tuollaisia virheitä oppimateriaalin kanssa, niin kuinka vaikeaa se sitten on oppilaille? Katsotaanpa!

Opetushallituksen valtakunnallisessa kokeessa oli tällainen tehtävä:
Sähköstä hyvin perillä oleva näkee heti, että ainoa vaihtoehto, josta nolla volttia voi löytyä, on a). Eikä tehtävän pitäisi olla vaikea perusasiat hahmottavallekaan, joskin sitä voi joutua miettimään useamman minuutin.

No, kuinka moni oli osannut tehtävän? Raportista selviää, että (lihavoinnit minun):
Tehtävässä 15 esitettiin kytkentäkaaviomalli ja siinä esiintyivät peruskäsitteinä virtapiiri ja jännite. Kuten edellisessäkin tehtävässä, vaihtoehtojen valinta on ollut paljolti arvausta, sillä ratkaisuprosentti oli vain 21,7 %. Eniten valitut vaihtoehdot olivat: b) 30 %, e) 28 %, a) 22 % (tämä oli oikea vaihtoehto) ja d) 13 % (ks. tehtävä Liitteestä 1). Vaikka tehtävä on ollut vaikea myös pojille, on heidän ratkaisuprosenttinsa kuitenkin 11,4 prosenttiyksikköä parempi kuin tytöillä. Tulos ei ole sinänsä yllättävä, sillä myös aiemmin on todettu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsityksen sähkövirrasta ja jännitteestä olevan varsin yleisesti virheellinen (ks. Lavonen 1984).
Jos tehtävä ratkaistaisiin arpomalla, sen saisi oikein 20 %. Nyt sen sai oikein 21,7 %. Eli tästä voitaneen päätellä, että käytännössä juuri kukaan ei osaa yläkoulun sähkötekniikkaa? (Totuus ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta tilastollisten menetelmien kurssista on sen verran aikaa, että en osaa sanoa, kuinka monelle on oppi mennyt perille ja millä virhemarginaalilla. Toiseksi: jos tehtävä sisältää hyvän "miinan", voidaan saada asian välttävästi ymmärtäneetkin vastaamaan väärin. Sellaista miinaa ei tässä tehtävässä kuitenkaan näytä olevan).

Onko tämä mikään ongelma? Pitäisikö yläkoulun sähköopin tunnit poistaa tarpeettomana? Tavallaan on huolestuttavaa, että kukaan ei osaa noin yksinkertaista virtapiiritehtävää, mutta toisaalta lukiossa, amiksessa ja yliopistossa tai amk:ssa on sitten helpompi lähteä liikkeelle, kun on edes kuullut puhuttavan volteista, ampeereista ja paristoista. Eli hyvä että pidetään vähintään esillä.

Lisäksi kyseenalaistan, että sen muutaman tunnin perusteella, mitä itse opiskelin sähkötekniikkaa yläkoulussa, olisi ylipäätään mahdollista ratkaista tuota tehtävää.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Wikipediasta tämä olisi jo korjattu

Vesa opettaa sinulle sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa -ryhmän lukijalta tuli tällainen vinkki:


Kyseessä siis Opetushallituksen verkkoaineisto. Ja kuvassa on paristojen (ja lamppujen ja kytkimen) sarjaankytkentä. Sarjaankytkennässä komponentit on kytketty "peräkkäin", tai täsmällisemmin niin, että niiden läpi kulkee sama virta.

Sivulla on toinenkin hämäävä juttu. Tätä en esimerkiksi tajua:

koska kuvassa on käytännössä aivan sama kytkentä kuin ensimmäisessä kuvassa - lampun kanta on vain erilainen ja lamppuja on sarjassa yksi enemmän.

Tekstin lukaisin pikaisesti läpi, ja se on ihan ok. Pilkkua voisi muutamassa kohdassa viilata, mutta peruskoulun materiaalissa on joskus - harmi kyllä - pakko tehdä yksinkertaistuksia, että asia säilyy luettavana.

No, virheitä sattuu kaikille ja peruskoulun fysiikan opettajalle sähkö on vain yksi kapea siivu koko repertuaaria, eli mistään dramaattisesta asiasta ei ole kysymys. Mutta virhe pitäisi tietysti korjata. Wikipediassa tämä olisi helppoa. Entäs tuolla edu.fi:ssä:

  • etusivulla ei ole palaute-linkkiä
  • yhteystiedoissa on vain yleinen etunimi.sukunimi@opetushallitus.fi
  • vaihteeseen en nyt pysty soittamaan, koska olen palaverissa
  • tietoa edu.fi:stä löytyy palautelinkki, jonne laitoin palautetta juuri nyt
Katsotaan, kuinka nopeasti rupeaa tapahtumaan.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Opintotuki ja valmistuminen ja vihainen äiti

Aamun Hesarissa nimimerkki Vihainen äiti kirjoittaa tyttärestään, joka oli opiskellut ahkerasti ilman välivuosia ja työskennellytkin opintojen aikana. Nyt äiti on vihainen, koska:
Val­mis­tu­mis­vuon­naan hän lu­ki Ke­lan verk­ko­si­vu­jen tau­lu­kos­ta, et­tä yh­dek­sän kuu­kau­den opis­ke­lu oi­keut­taa 11 850 eu­ron palk­ka­tu­loi­hin.
Hän ei ym­mär­tä­nyt, et­tä myös val­mis­tu­mi­sen jäl­kei­set lop­pu­vuo­den tu­lot ote­taan las­kel­mas­sa huo­mioon. Lop­pu­tu­los: opin­to­tu­kea kor­koi­neen pe­ri­tään ta­kai­sin noin 1 700 eu­roa. Se on mel­koi­nen sum­ma nuo­rel­le, jo­ka on juu­ri ot­ta­nut suu­ren asun­to­lai­nan.
Väärin. Valmistumisen jälkeen saa tienata vapaasti, joskin tämäkin asia ilmaistaan vähän byrokraattisesti Kelan sivuilla. Eli jos on nostanut yhdeksän kuukauden tuet ja tienannut ennen valmistumista alle 11850, ei mitään ongelmaa ole. Mutta: koska Kela ei voi tietää, miten tulot jakautuvat pitkin vuotta (verohallinnosta menee Kelaan vain koko vuoden tulot, koska verohallintokaan ei tiedä, mille kuukausille tulot jakautuvat), opiskelijan tulee itse tehdä uudelleenkäsittelypyyntö, jossa hän palkkakuitein osoittaa, että ylimenevät tulot on tienattu valmistumisen jälkeen.

Opintotukijärjestelmässä on korjattavaa, mutta tämä asia on kyllä ihan kunnossa tai en ainakaan keksi, miten sen voisi tehdä paremmin (oma lukunsa olisi tulorajojen poisto tietenkin).

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Achievement unlocked: rikosilmoitus!

Sain tänään syyttäjältä postia. Olin oli sitten ihan oikeasti tehnyt minusta / bloggauksestani rikosilmoituksen. Rikosnimikkeenä oli kunnianloukkaus.
Syyttäjän päätös:  Määrään, että esitutkinta lopetetaan.
Olinilla on toki vielä oikeus käyttää omaa syyteoikeuttaan tai hakea vahingonkorvauksia oikeusteitse. Eli kaikki lysti ei välttämättä ole vielä ohi :-).

Epäillyn rikoksen vakavuudesta kertoo jotain sekin, että minua ei ole edes kutsuttu kuulusteluun, vaan ko. lappu rapsahti postiin täytenä yllätyksenä. Ja yllätys ei ollut esitutkinnan lopettaminen, vaan se, että rikosilmoitus oli ihan oikeasti tehty.

Pakko sanoa, että arvostan sitä, että jos kerran uhkailee rikosilmoituksella, niin myös toteuttaa uhkauksensa. Venlan kanssa olisi hauska ottaa rehellinen matsi esimerkiksi julkisessa väittelyssä tai vaikkapa rap-battlena. Ärhäkän kuoren takana voi olla ihan jees tyyppi.

Veropakolaisista puhuminen on virheellistä

Rauno Etelävuori kirjoittaa Hesarin yleisönosastossa Hautalasta ja veropakolaisista:
Hau­ta­la on jo eh­dit­ty tuo­mi­ta lä­hes jo­ka suun­nal­ta, ja mi­nis­te­rin eroa­kin on vaa­dit­tu. Toi­saal­ta hei­lu­te­taan Suo­men lip­pu­ja, kun jo­ku ul­ko­mail­la ve­ro­pa­ko­lai­se­na asu­va ur­hei­li­ja voit­taa kil­pai­lun.
En näe tässä moraalista ongelmaa ja itse asiassa veropakolaisista puhuminen on virheellistä. Kansainvälinen käytäntö on, että verot maksetaan siihen maahan jossa työ tehdään. Ja Suomessa ei tietääkseni ole ainuttakaan formularataa eikä NHL-kaukaloa. Jos teen duunia Suomessa, maksan verot Suomeen. Jos teen duunia Namibiassa, maksan verot Namibiaan. Piste. Mitään pakolaisuutta asiaan ei liity.

Ajatus siitä, että koska olen suomalainen, minun tulisi maksaa veroni Suomeen, on tavallaan - ei nyt rasistinen mutta jotain sinne päin.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Bitcoin Brain Wallet Cracking Contest: the Results

Executive summary: brain wallets are generally safe, because even with idiotic passwords and a bunch of hints it took days to crack them.

A wish: if you have written a fast program for cracking brainwallets (C/C++, CUDA etc.), I'm glad if you share them.

In my small brain wallet hacking contest, all wallets have now been hacked. The addressess, passphrases and hacking times are:

I deposited one bitcoin to each of the addresses at 2013-02-20 about 14:00 UTC. My original idea was just to put the bitcoins in, tell nobody and take the coins out (if they are lefy) after one month and then write a blog post about it.  As you can see from the list, that lorem ipsum one was robbed after 7 hours from deposit.

To test a little the ease of guessing/hacking the passwords, I annnounced in the Finnish bitcoin forum, in Bitcointalk and in Reddit that I'm running a small hacking contest. (By small I mean that the prizes are two-digit numbers in euros/dollars.) I told that the passwords are 15 chars at minimum (the default minimum in Bitaddress), they can contain only small chars (a-z) and spaces and the words are in Finnish and/or in English.

I thought the addresses would be hacked very fast, but I was wrong. I had to give a number of hints on the way:
  • there are no spaces, just words after words
  • English and Finnish are not mixed
  • the phrases only have 3-4 words
  • the words are very common
After publishing these hints, it still took over 48 hours to crack them. The reasons, in my opinion are:
  • There was no ready fast program for cracking brainwallet passwords. People were running slow Python scripts. With a well-written program in C/C++ and using a GPU, the cracking would take only hours or less.
    • And: because the prizes were small, no superguru programmer/hacker wasted his/her time to write and run this kind of program. 
  • No one guessed (except for him) that the password repeated many times. I tried to mimic a common "stupid" behavior, which people use if there is a minimum character limit for password: repeat the initial password given.
Some interesting notices:
  • People reported that they had found some other wallets with small amount of bitcoins accidentally (claims only, no proof, but I can believe it).
  • With a quick-and-dirty Python script you can test 1500 passphrases in one second per core. That means that to crack a four-word passphrase with 10000 words vocabulary and 10-core CPU will take ((10000^4)/1500/10)/(60*60*24*365)=21140 years. If you use C/C++, speed optimize your code and use GPU and get a 100000-times speedup [1], it's two months. Now, if you either:
    • add fifth word
    • use punctuation characters between words and maybe add one or two capital letters
    • mix two languages
    • preferably do all of the above
      you have a virtually bulletproof passphrase.
  • I was positively surprised for the attention this small project got:
Thank you for all!

[1] That number is from my hat - a high-performance computing professional could tell me, what is the correct number. 

torstai 7. maaliskuuta 2013

Small (con)test: hack my bitcoins and keep them

EDIT (2013-03-08 09:00 UTC): Extra hint 1: in the four unhacked passwords, there are no spaces, just words after words. Example: "juicestoryfootball".

EDIT (2013-03-08 11:35 UTC): Extra hint 2: all the passwords contain only Finnish or English (no mixing of two languages). And there is 3-4 words. Now, this is easy - maybe too easy :-). And the words are not very strange - I believe even every 14-year-old knows them.

On 20th of February 2013 I started a little test: I made five brain wallets with very stupid passwords. Their addresses are:
16XEzVyc34nYSQxsAjUmgY78qdAHBBKCy4 
1ECM1W1ZWtWDvTm3yWYWJA9mKn4Dwaaz1o 
14nRKoXJAUpKYYbzw6Yrqh9gW2p26zerpW 
1KRGyNbq2yM1vAXscib74Snp6AUuUHVi2g 
1Gu4VHM17SGHBN748k4ohNKy8BegySzyUF


Then, I deposited one bitcoin to each of them. My goal is to test, how fast the coins get robbed if the password is not strong. The fourth address was robbed in 7 hours - it's password was "lorem ipsum dolor sit amet". I did not tell anyone about my test - I wanted to know if there are people who scan brainwallets to steal the coins in them. Or: does it happen that some people just accidentally use same stupid password and find my coins and take them (I think this was the case with that lorem ipsum).

The rest of the addresses had not been hacked. Conclusion 1:
There are not a lot of people/scripts scanning for dumb passwords.
In order to test the wallets more I posted to Finnish bitcoin forum, to Bitcointalk and to Reddit that there are four wallets waiting for to be hacked. Now, after one and half days since posting to Reddit, the coins are still there. Conclusion 2:
Passphrase that seems stupid to me is still hard to guess or bruteforce.
I believe that if I waited for couple of weeks, all the coins would be gone. But because I'm impatient, here is a hint for passphrases:
  • they only contain English and/or Finnish words
  • only allowed characters are small letters (a-z) and spaces
  • as I said earlier, the minimum length is 15 chars
Well, now I'm disappointed if I still have my coins on next Sunday :-). Happy hacking!

Opetusvideoiden tekoa amatöörivehkeillä

Testasin pahuuttani, kuinka ope-puhuu-luokassa-tyyppisen opetusvideon tekeminen onnistuu amatöörivehkeillä eli laitteilla, joita voi löytyä jokaisen hyllyltä. Ammattimaisella opetusvideolla tarkoittaisin videota, jossa:
  • valaistus on hoidettu ammattimaisesti (taulu on tasaisesti valaistu) ja tila on siisti (ei roiku valkokankaan naruja sun muuta)
  • käytetään kunnon kameraa, jossa on objektiivi, joka vääristää mahdollisimman vähän ja kuvan laatu on kohinaton
  • tilan akustiikka on hoidettu äänitysystävälliseksi ja mahdollisesti käytetään laadukasta lähimikkiä
Listalle voisi lisätä vielä huolella hinkatun käsikirjoituksen ja editoinnin, mutta ne ovat mielestäni edellytyksiä myös kunnollisissa amatöörivideoissa.

No, katsotaan tuloksia (joita ei ole jälkikäsitelty mitenkään):
Havaintoja:
  • Canonin mikrofoni on ylivoimainen, iPadissa se menettelee (ääniraita pitää editoida kovemmaksi) ja HTC:ssä uskomattoman ala-arvoinen (saatko selvää - minä en saa). Äänityksen vaihtaminen stereosta monoksi ei auta.
  • Canon G11 on vanha malli, jossa ei muun muassa ole hd-kuvausta ja kesken videon tapahtuvaa automaattitarkennusta. Uudessa G15:ssa nämä ovat, joten se lienee jo hieno vehje videontekoon.
  • iPadin kanssa tulee siedettävää jälkeä, jos tila on
Johtopäätös: kunnollinen pokkarikamera (hintaluokka 500 €) lienee paras työkalu tällaisten videoiden tekoon. Saman tai hieman kalliimman hintaluokan videokamera varmasti olisi vielä parempi, mutta sellaista ei sattunut käteen kotona eikä koulussa. iPadin/(iPhonen?) kanssa jälki on varmasti siedettävää, jos puhuu riittävän kovaa ja tilan akustiikka on hyvä.

Omia kokemuksia tämäntyyppisten videoiden teosta voi jakaa kommenttiloodassa tai Facebook-threadissa.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hybridiajoneuvojen läheltä piti-tilanteita

Kuolemaan johtaneita tapaturmia ei ajoneuvojen korkeajännitejärjestelmien kanssa ole Suomessa sattunut, mutta tässä muutama tuore läheltä piti-tapaus (kuultu luotettavasta lähteestä, oppilaitosten nimet jätän tästä pois koska haluan että vastaisuudessakin saan tietooni näitä):
  • Opiskelija oli mitannut oskilloskoopilla hybridiauton jännitteistä korkeajännitejärjestelmää tavallisella (ei-korkeajännite)mittapäällä. No, ei oskilloskoopin tulo kestä satojen volttien jännitettä, joten mittapää suli käteen ja skoopista tuli entinen. Ei henkilövahinkoja.
  • Aikuiskoulutuskeskuksessa oli akku tai sen osa vahingossa oikosuljettu ja "räjähtänyt silmille", ilman henkilövahinkoja. Muuta tietoa tällä hetkellä ei ole, kerron lisää jos tietoa heruu.
Onko sinulle sattunut tapaturma tai läheltä piti -tilanne ajoneuvojen korkeajännitejärjestelmän parissa työskenneltäessä: töissä, tee-se-itse-rakennellessa tai opiskellessa? Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen (etunimi.sukunimi@metropolia.fi) - saat täyden lähdesuojan joten sinulle tai työnantajallesi ei koidu hankaluuksia - enkä julkaise yksityiskohtaista tapaturmakuvausta ilman lupaasi.

Käytän tietoja koko ajoneuvoalan sähköturvallisuuskoulutuksen ja -valistuksen kehittämiseen.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Synninpäästö WSOY:n kirjallisuussäätiölle

Olin aikeissa hakea WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahaa uuteen oppikirjaprojektiin. Täyttelin hakemusta viimeisen hakupäivän iltapäivänä, kunnes yhtäkkiä (neljän pintaan iltapäivällä) huomasin, että lomakkeesta hävisivät tallennus- ja lähetysnapit. Laitoin sitten hakemuksen sähköpostilla säätiölle, ja kerroin, että lomakkeessa oli varmaan joku vika, kun näin kävi, ja pyysin ottamaan hakemuksen käsittelyyn. Sain kohteliaan vastauksen:


Hei
Valitettavasti kirjallisuussäätiön hallitus ei hyväksy sähköpostitse eikä paperilla jätettyjä hakemuksia netin sulkeuduttua klo 16.00.

Lämpimin terveisin
N.N.
No tämä tietenkin harmitti ja avauduin asiasta sosiaalisessa mediassa, koska hakuohjesivulla ei puhuttu kellonajasta mitään. Laitoin tästä palautetta myös säätiölle. Eivät vastanneet mitään, mutta kellonaika ilmestyi hakuohjesivulle 1.3. iltapäivällä.

Lopuksi huomasin, että kyllä se kellonaikakin siellä netissä oli - ei tosin hakuohjesivulla, vaan apurahojen pääsivulla (jonne en koskaan eksynyt). Ja Googlen cachen mukaan se on ollut siellä jo viikko sitten, eli jälkikäteen korjailusta ei ole kyse. My bad. Ensi kerralla ajoissa siis - se on järkevää muutenkin. Koskaan ei tiedä, jos vaikka tulee palohälytys tai sairaskohtaus kesken hakemuksen täytön.

Harmittaa silti vietävästi, koska oppimateriaaliapurahoissa on tavallisesti erittäin korkea läpipääsyprosentti. No, josko sitten vaikka joukkorahoituksella. Tai josko pitäisi ihan oikean kesäloman perheen kanssa :-).