torstai 16. elokuuta 2012

Koulun vika? on raikas pamfletti, jos huuhaata ei lasketa

Tilasin ja lukaisin uutisissakin käsitellyn (ja jo blogissani sivutun) pamfletin Koulun vika? Pamfletissa 30 vuotta alakoulun opettajana työskennellyt Maarit Korhonen esittää tervetulleen koulun (ja opettajan) puolustuspuheenvuoron. Opettajat ja koulujärjestelmä ovat - Pisa-tuloksista huolimatta - saaneet paljon satikutia mediassa, mutta onko kaikki koulun vikaa? Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja.

Kirja on asiallinen kritiikki hankalista vanhemmista ja oppilaista. Ja homevaurioista kärsivistä rakennuksista ja järjestelmän hölmöyksistä. Parista kohdasta olen eri mieltä ja mukana on myös ikävä huuhaaväite.

Teos ei varsinaisesti yllätä mitenkään räväkästi. On vanhempia, joita hotsittaa, ja vanhempia, joita ei hotsita. Ja sitten on vanhempia, jotka ruoskivat lapsensa anoreksian partaalle. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ensin mielenkiintoisia havaintoja kirjassa, joita haluan nostaa esille:
  • "Isät loistavat poissaolollaan vanhempainilloista." (s. 23) "Voi pojat, miten moni kasvaa ilman isää." (s. 127)
  • "Luokassa lapsille on aivan sama, kuka on mistäkin maasta ... Aisdan ihonväriin ei kukaan kiinnitä mitään huomiota ja ainakaan erilaisuudeksi sitä ei lasketa." Neekeriksi kyllä nimittelyä tapahtuu joskus suutuspäissä. (s. 34-35)
  • "Kiusaamista on aina, on syynä sitte hyvä koulumenestys, huono koulumenestys, rikkaus, köyhyys, ihonväri tai äidin ammatti. Mikä tahansa käy, jos kiusata haluaa." (s. 99) Erinomainen havainto. Jos jotain halutaan kiusata, "nimittelysana" kyllä löydetään.
  • Sivuilla 101-103 on tylyä settiä homeesta ja asbestista. Alipainepuhallin oli kytketty väärin päin, jolloin vehje puhalsi asbestipölyt luokkaan. Vuotavalle katolle ei tehty mitään, koska "me otettiin näytteet viidestä kohdasta ja näytteet oli kuivat".
  • "En ihan ymmärrä, miten (vanhempien) raha voi olla niin suorassa suhteessa koulussa pärjäämiseen." (s. 117) Olenko ainoa, jolle tämä on itsestäänselvyys? Lapsi, joka joutuu käyttämään vapaa-aikansa pullojen keräämiseen ja vanhempiensa paimentamiseen, ei ole samalla viivalla kuin lapsi, jota vanhemmat motivoivat rahalla opiskelemaan ja vievät matkustamaan ympäri maailmaa. Ja on yksityisopet ja iPadit. Ja arvot periytyvät, ja genetiikan tutkijoilla lienee kanssa joku sana sanottavanaan tähän.
  • "Olen sattunut työskentelemään kouluissa, joissa resurssit oppimisvaikeuksista kärsiville oppilaille ja maahanmuuttajataustaisille lapsille ovat olleet hyvät. Missään koulussa en kuitenkaan ole nähnyt, että lahjakkaisiin lapsiin olisi resursoitu mitään. ... Väittäisin, että lahjakas lapsi taantuu koulussa." (s. 121) "Jos lapsi oppii oikeastaan jo ennen kuin opettaja on ehtinyt opettaa, mitä silloin saa? Mitä saavat lahjakkaat lapset suomalaisessa koulussa? Aina kun joku mainitsee sanan yksityiskoulu, alkaa hirveä huuto. Minusta olisi mielenkiintoista perustaa yksi kokeilukoulu, jossa eri aineissa lahjakkaat voisivat opiskella omien kykyjensä mukaan. ... Tasa arvoa olisi se, että kaikki saisivat itselleen sopivan tasoista opetusta." (s. 128) Ilahduttavaa kuulla tällaista kritiikkiä opettajalta. Lahjakkaiden (tai ahkerien - lahjakkuus ei ole mikään kiveen hakattu ominaisuus) jättäminen vaille omaa tukeaan on eräänlaista syrjintää sekin.
No mistä olen eri mieltä:
  • "Mielestäni aikuisen kuuluu nousta aamulla ylös, kun lapsi lähtee kouluun" (s. 23).
    "Siis kuinka moni teistä herää niin, että vanhemmat nukkuvat eivätkä herää, kun lähdette kouluun? Kahdeksan viittaa. Voi luoja." (s. 43) Selvä. Ope on tätä mieltä ja minä olen eri mieltä, eikä kumpikaan perustele mielipidettään (paitsi ope sillä, että aamupala kuuluu syödä). En yksinkertaisesti keksi, mitä pahaa siinä on, jos vanhemmalla on erilainen unirytmi. Onpahan sitten univelaton ja pirteä ja iloinen vanhempi kotona, kun lapsi tulee koulusta.
  • Sivuilla 113-114 oppilas oli haukkunut toista dildoksi ja opettajan vanha temppu "mitäköhän se dildo tarkoittaa" ei vetänytkään oppilasta hiljaikseksi, vaan vastaukseksi tärähti "tekomuna". "Lapset on ympäröity asioilla, joista aikaisemmin 10-vuotias ei tiennyt mitään. Se on hivenen pelottavaa." No ei se nyt ihan näin ole. Pikemminkin lapset ovat suorempia. 1980-luvulla rehtorimme kysymys "no tiedätkö mitä se runkkaaminen on" veti lapsen hiljaiseksi, koska hän ei kehdannut luokan edessä selittää termin merkitystä, ettei kukaan naura. Nykyään kehtaa. Tiedot kyllä lapsilla oli 1980-luvullakin, tosin niitä ei hankittu netistä vaan jouduimme tonkimaan pornolehtiä paperinkeräyksestä ja lukemaan tietosanakirjan artikkelia sukupuoliyhdyntä.
 Ja sitten se, josta olen pahasti eri mieltä:
  • "Pyydän vanhempia tarkkailemaan, oppiiko heidän lapsensa kuulomuistin vai näkömuistin avulla vai onko tämä kenties kinesteettinen eli tunnustelemalla ja liikkumalla oppija." (s. 23)
    "Parina viime vuotena olen kertonut luokassa, että osa meistä oppii kuulemalla, osa näkemällä ja osa tekemällä." Ja sitten on erilaisia testejä, joilla testataan, onko oppilas "kinesteettinen", "visuaalinen" vai "auditiivinen" oppija. (s. 84)
Lyhyesti: oppilaiden jakaminen auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin oppijoihin on nykytieteen valossa huuhaata. Lisäksi lasten leimaaminen tietyn oppimistyyliseksi voi olla haitallista. Jos epäilet puheitani, käy lukemassa:
P.S. Kirjan viimeisellä sivulla kustantaja mainostaa Lataa nyt into-Pamfletit myös e-kirjoina. Tämä kuitenkin koskee vain wanhempia peflettejä, uutuuskirjat pitää edelleen ostaa paperikirjoina.

11 kommenttia:

  1. "Onpahan sitten univelaton ja pirteä ja iloinen vanhempi kotona, kun lapsi tulee koulusta." Lapsi lähtee kouluun n. klo 8 tai 9 ja palaa koulusta nykyisellään n. klo 13-14. Jos vanhempi nukkuu pitempään ja on kuitenkin iltapäivällä kotona, kun lapsi saapuu, herää kysymys, että miksi AIKUINEN EI OLE TÖISSÄ? Lisäksi jos on työtön ja tuollainen unirytmi, niin tuskinpa silloin työllistyykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä ihmisiä kun on niin moneen muottiin. On työttömiä ja ihmisiä jotka työskentelevät erikoisina aikoina ja erikoisissa paikoissa.

      T. Akateeminen työntekijä joka herää töihin 10-11 aikaan ja toisinaan työskentelee kotona koko päivän tai jopa pitää spontaanin vapaapäivän.

      Poista
    2. Sama "vika" minussa. Teen usein töitä koneella klo 22-01 ja sitten heräilen yhdeksän kymmenen maissa. En ymmärrä, miten se, että ei tee töitä klo 8-16, tekee ihmisestä laiskan.

      Eikä tämä koske vain akateemisia, esimerkiksi ambulanssikuski voi joutua olemaan töissä yövuorossa.

      Poista
    3. Tai mitäs "joutumista" siinä on, joku voi tykätä yötöistä.

      Poista
    4. Miksi ihmeessä minä heräisin kotona ollessani samaan aikaan kuin töissä ollessani? Ei ole mitään ongelmaa herätä kuudelta, kun menen töihin, mutta työttömänä en näe siinä mitään järkeä. Kun töitä taas löytyy, alan herätä tarpeelliseen aikaan.

      Poista
  2. Uskaltaakohan tätä lukea.. Tuntuu, että nousee ihokarvat pystyyn jo nyt.. sairaalassa huonekaverini suositteli.. minulla ei vielä ole lapset koulussa, mutta työskentelen päiväkodissa ja uskallan katsoa asioita eri vinkkeleistä, mutta jostain syystä usein opettajien kanssa eri mieltä. olen itse ollut lahjakas koulussa..

    VastaaPoista
  3. Mielestäni lahjakkaiden lapsien eristäminen yksityiskouluihin ei palvele ketään. Samoin kuin heikommin pärjäävät lapset voivat ne lahjakkaat ja ahkerat olla sosiaalisesti vähän hukassa ja kynnys hakeutua ikäiseensä seuraan muutenkin korkea. Jos nämä lapset vielä pistetään kaikki samaan kouluun voi kuilu 'tavallisten ihmisten' ja näiden lahjakkaiden välillä kasvaa entisestään. Vähän kuin nykyiset steinerkoululaiset tuntuvat monen normaalin koulun käyneen mielestä hieman omituisilta.

    Elämä on niin paljon muutakin kuin (koulu)menestystä. Lahjakkaat jäävät hyvin usein nytkin siihen loukkuun että panostavat lahjoihinsa joko painostettuina tai omasta halustaan niin paljon että koko elämä on sitten sen yhden asian varassa eikä muuta sisältöä sitten löydykään kun viulukäsi loukkaantuu tai työpaikkaa siltä omalta alalta ei aukenekaan.

    Suomalainen sekakoulu on vahva koska se tarjoaa oikeasti tasa-arvoisemmat mahdollisuudet pärjätä kaikista luokkataustoista tuleville ihmisille, vaikka molemmat ääripäät eivät itselleen täydellistä 'palvelua' saisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole huomannut mitään omituisuutta Steiner-koulun tai Päivölän käyneissä nuorissa. Päin vastoin, olen tehnyt sellaisen havainnon, että nämä jollekin asialle omistautuneet - kutsuipa heitä sitten lahjakkaiksi tai ahkeriksi - ovat yleensä myös sosiaalisesti lahjakkaita.

      Poista
    2. Monet Päivölässä koulun käyneet ovat tosiaan hyvinkin sosiaalisia ja monilahjakkaita.

      Steiner-koulun käyneitä saattaa joskus erottaakin joukosta. Syynä se, että Steiner-koulujen opetustapa on aika erilainen. Moni Steiner-koulun käynyt on kokenut, että tietopohja on jäänyt muita vajaammaksi, joskin tilalle on kehittynyt sitten esim. näyttelemisosaamista ja muuta ilmaisutaitoa.

      Päivölään porukka hakee aina itse, eli koulu pohjaa täysin vapaaehtoisuuteen. Sikäli se koulu eroa aika paljon "tavallisista" kouluista (joihin luen myös Steiner-koulun), joihin väki menee ensisijaisesti siksi, että koulu on lähimpänä kotia ja kun sinne kuuluu mennä.

      Itse kannatan vapaaehtoisuuteen pohjaavien ratkaisujen lisäämistä. Haaste tälle tavallisissa luokissa on usein se, että opettajan oma osaaminen ei ehkä riitä lahjakkaan nuoren valmentamiseen. Kuten urheilussakaan kuka tahansa liikunnanopettaja ei edes superlahjakkaan oppilaan eteen saadessaan osaisi valmentaa henkilöä 100 m juoksun alle 10 sekunnin juokevaksi juoksijaksi, ei ole muunkaan opetuksen kohdalla, vaikka usein jotenkin oletetaan että kun joku on opettaja, tämä osaisi opettaa kaikkea, missä on paperilla pätevyys. Keskinkertaiselle tasolle on helppo johdattaa. Mutta huipulle missä tahansa valmentaminen on vaikeaa. Tosin harva sinne edes haluaa päästä. Mutta niille jotka haluavat vapaaehtoisesti sitä kohti pyrkiä, voisi olla syytä antaa mahdollisuus.

      Poista
    3. Tarkoitin nuorten omituisuutta omassa viiteryhmässään, muiden nuorien parissa. Itse olen 90-luvulla kouluni käynyt ja kyllä ne steinerit jotenkin poikkesivat, vaikea tässä nyt eritellä miten mutta en ollut yksin tuntemusteni kanssa. Aikuiset ovat valitettavasti jäävejä arvioimaan nuoren sosiaalista kyvykkyyttä toisten nuorten parissa, ja onko oikeasti hyvä asia jos alakouluikäinen tulee paremmin toimeen aikuisten kuin ikäistensä parissa?

      Olen myös vahvasti sitä mieltä että ei ole peruskoulun tehtävä koulia kenestäkään minkään alan huippuosaajaa. Peruskoulun pitäisi voida keskittyä opetussuunnitelmansa mukaisen opetuksen antamiseen ja lahjakkuuksia tai pudokkaita pitäisi kyetä tukemaan muulla tavoin. Nykyinen kouluavustajasysteemi on mielestäni sovellettavissa myös lahjakkaampien lasten pariin esimerkiksi jonkinlaisena tutor-toimintana niin että lahjakkaatkin voisivat pysyä lähikouluissaan. Harva lapsi itse on ala- tai yläasteikäisenä niin kypsä että hän jo tietäisi mikä hänestä "tulee isona", joten on karhunpalvelus antaa lapsen erikoistua muiden aineiden kustannuksella yhteen tai kahteen osa-alueeseen.

      Erityiskouluissa, erityisesti jos ne suunnataan lahjakkaammille lapsille, on myös se ikävä puoli että aina on niitä vanhempia joille se piltin menestys on veristä taistoa. Mielestäni tälläistä kehitystä ei pitäisi tukea millään tavalla vaan jokaisella lapsella pitäisi olla se oikeus olla lapsi ja epätäydellinen. Tällä hetkellä Suomessa ei ole kenenkään pakko lähteä opetuksen eritasoisuuden vuoksi etsiytymään 'huippukouluun' voidakseen jatkaa vaikkapa tiettyyn lukioon ja todella haluaisin pitää tilanteen tälläisena. Valitettavasti vaan jokavuotiset lukiovertailut ja tavallisten koulujen demonisointi ajavat lapsistaan huolissaan olevia vanhempia tukemaan kehitystä joka johtaa asuinaluiden eriarvoistumiseen ja sitä kautta joidenkin koulujen slummiutumiseen.



      Poista
    4. "Erityiskouluissa, erityisesti jos ne suunnataan lahjakkaammille lapsille, on myös se ikävä puoli että aina on niitä vanhempia joille se piltin menestys on veristä taistoa."

      Tästä olen samaa mieltä. Sen takia esimerkiksi Päivölässä on pääsyhaastattelu, jossa varmistetaan, että kyseessä on nuoren oma idea ja halu.

      Poista