sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Matematiikan opetus ja sen haasteet

Kulunut viikko oli mielenkiintoinen: vierailin peräti kolmessa konferenssissa/seminaarissa, joista kahdessa olin kutsuttuna höpisijänä. Kolmannessakin tuli toki auottua päätä aktiivisesti.

Ensimmäinen oli maanantaina Otaniemessä järjestetty 3rd Seminar On New Perspectives In Teaching Mathematics 2011. Workshop-alustukseni kalvot ovat tässä:

Matematiikan opetuksen ongelmat
View more presentations from Vesa Linja-aho
Seminaarissa syntyi paljon hyvää keskustelua. Eniten yllätyin siitä, että jopa yli puolet workshopin osallistujista oli sitä mieltä, että ylioppilaskirjoitusten poistamista pitäisi ainakin kokeilla (esimerkiksi OKM:n koulukohtaisella kokeella, ja jollain ilveellä taattaisiin opiskelijoiden tasa-arvoinen kohtelu jatko-opintovalinnoissa).

Toinen konferenssi - tai oikeastaan epäkonferenssi oli Konfabulaari torstaina. Siellä hölisin OpenCourseWaresta.

Kolmas viikon tapahtuma oli Matematiikan, luonnontieteen ja teknologian opetuksen tutkimuksen päivät. Päivillä käytiin mielenkiintoista keskustelua mm. laskinuudistuksen vaikutuksesta ylioppilastutkintoon. Kohokohta oli mielestäni huippuaivotutkija Riitta Harin luento. Kohokohtia (mahdollisine väärinkäsityksineen) voi katsoa vaikka konferenssitweeteistä.

2 kommenttia:

  1. Ylioppilaskirjoitukset

    Ylioppilaskirjoitukset ovat oppilaille selkeä tavoite ja siksi myös motivaattori. Lukion päättöarvosanoilla ei esimerkiksi ole tällä hetkellä mitään merkitystä, koska niistä ei hyödy jatko-opiskelupaikan hakemisessa. Tämä saa aikaan "en viittaa, koska en hyödy siitä"-asennetta. Ylioppilaskirjoitusten poistaminen tuskin vie tätä lukioarvosanojen inflaatiota, mutta vie motivaattorin.

    Opiskelun "hyödyn" siirtäminen ylippilaskirjoituksista pääsykoeisiin asti todennäköisesti myös vähentää opettajien antamaa painostusta opiskella.

    Ylioppilaskirjoitusten poistaminen voisi viedä motivaatiota pois äidinkielen ja matematiikan oppimisesta, koska vaikka monet opiskelupaikat antavatkin sisäänpääsypisteitä näistä aineista, niin pääsykokeissaan niitä ei testata tai tulla tulevaisuudessakaan testaamaan. Toki ylioppilaskirjoituksiakin kritisoidaan siitä, että painopiste keskittyy kirjoitettaviin aineisiin, mutta voiko tässä myös käydä niin, että pääsykoeiden painottuessa painopiste siirtyy kuudesta aineesta vielä pienempään määrään?

    "Kahdeksan laudaturia on kovempi suoritus kuin pari ällää ja 60 op yliopistokursseja" ja "Jumita koulussa kolme vuotta, että varmasti saat hyvät yo-arvosanat": Ylioppilaskirjoitusten poistamiseen ei käy peruste, joka koskee vain muutamaa erityislahjakasta kirjoittajaa.

    MAOL-taulukkokirja

    En voi ymmärtää MAOLin dissausta. Minusta kaavakokoelma on erittäin tärkeä ja vie opetuksen painopistettä juuri oikeaan suuntaan. Parempi, että opetellaan ymmärtämään asioita eikä kaavoja ulkoa.

    Vaikka opettajat osaavat johtaa kaavat suoraan tai päättelemällä muuta kautta, niin juuri kukaan lukiotasoinen ei sitä kykene, eikä se johtaminen saa olla lukiotason opetuksen painopiste. Kaavoja on aivan liikaa lukiossa, että niitä voitaisiin hyvin oppia johtamaan, tai edes ulkoa. Matemaattisesti erityisen lahjakkaille asian voin jotenkin (en heillekään kokonaan) ymmärtää, mutta en yleisesti.

    Taulukkokirjan poisto laskisi poikien tuloksia ja nostaisi tyttöjen. Toki joku voi pitää tätä toivottunakin tuloksena.

    Kurssimuotoinen lukio

    Mikä tässä on muuten vikana kun kritisoit? (en löytänyt blogista nopeasti selaamalla mitään asiaa käsittelevää)

    Lahjakkaiden itseopiskelumateriaali

    En usko, että on montaa lahjakasta, jolle vapaaehtoinen opiskelu menisi vapaa-ajan edelle. Nykyään kun tietokonepelit ja muut harrastukset syövät kaiken jäljellä olevan ajan.

    Kyllä siinä aika kovaa brändäystä ja mielenkiintoista materiaalia saisi olla, että sellainen voisi olla kiinnostava edes pienelle osalle. Ja mitä tarjota porkkanaksi? "Valmistut kavereitasi nopeammin yliopistosta, etkä ole siksi ikinä kenenkään tutun kanssa samoilla kursseilla"?

    Mahdollisesti jokin erittäin erikoistunut juttu, kuten vaikka peliohjelmointi, voisi saada jonkin verran kiinnostusta, mutta ei mikään perinteinen kouluaine raa'assa tai lievästi soveltavassa muodossaan.

    __

    Olen luonnontieteiden opettaja.

    VastaaPoista
  2. Pari kommenttia oppimispsykologiaan liittyen:

    Työmuistia ei voi kasvattaa (4-6 yksikköä), mutta yksikön koko voi kasvaa. Matikan aloittelijalla kukin yksikkö voi olla vaikkapa luku tai laskuoperaattori, pidemmälle kehittyneellä yksikköön menee vaikkapa tutun muotoinen termijoukko. Eli päähän saa monimutkaisemman kokonaisuuden kerralla.

    Asiantuntijaksi tuleminen edellyttää noin 10000 tunnin tavoitteellista harjoittelua, alalla kuin alalla. Alansa asiantuntijoilla on ns. laajennettu työmuisti, eli ratkoessaan oman alansa ongelmia heidän pitkäkestoinen muistinsa toimii työmuistin tehokkaana jatkeena, oleellisesti siis swap-tilana, johon voi siirtää ja josta voi virheettömästi hakea tietoja ongelmanratkaisun aikana. Esim. ammattitarjoilijalla kulkee ravintolan joka pöydän tilaukset laajennetussa työmuistissa ilman muistiinpanojen tarvetta.

    VastaaPoista